05. lokakuuta 1995
Teksti:

Joka syksy lähes 40 000 opiskelijaa valloittaa belgialaisen Leuvenin vuokrakämpät ja bailaa keskiaikaista kauneutta pursuavan kaupungin lukuisissa baareissa. Itse asiassa kaupungissa ei ole muuta kuin ikivanha yliopisto – jossa voi opiskella lähes kaikkea – kouluja, panimoita, kahden ikkunan pituinen ilotyttökatu ja pari vankilaa.
    Leuven on opiskelijoiden ghetto, mutta se on myös belgialaisen nuorison väliaikainen taivas. Lapset muuttavat muutamaksi vuodeksi pois vanhempiensa helmoista – suurin osa palatakseen takaisin kotiin opiskelujen päätyttyä, koska töitä ei tahdo löytyä.
    Nuoret ovat yliopistoaikanakin tiukasti kotiensa talutushihnassa. Äidit ja isät maksavat vajaan 30 000 markan lukuvuosimaksun sekä elinkustannukset. Opintotukea ei ole olemassa. Vanhemmat tosin saavat lapsilisää kunnes jälkikasvu täyttää 25 vuotta tai menee töihin.
    Vanhempien kiristysote näkyy: viikonlopuiksi Leuvenin baarit tyhjenevät, kun nuoret matkaavat koteihinsa valittamaan koulunkäynnin rankkuutta. Yleisin tappelunaihe on, saavatko nuoret muuttaa tyttö- tai poikaystävänsä kanssa saman katon alle opiskeluaikana. Ja vanhempien sanaa on kuunneltava, koska he maksavat vuokran.
    Isin kukkaron rasittuminen näkyy opintojen vauhdissa. Yliopiston penkkejä ei turhaan kuluteta neljää vuotta kauempaa. Kaikki talven kurssit on tentittävä kesäkuussa. Uusimismahdollisuuksia on tasan yksi. Jos senkin missaa, opiskelut joutuu uusimaan koko vuodelta. Karsinta on pakollista: Belgiassa kaikki lukion käyneet pääsevät yliopistoon. Laiskimmat ja tyhmimmät tiputetaan kelkasta opintojen edetessä.
    Karsinta rasittaa erityisesti vähävaraisten perheiden vesoja. Valtio maksaa heidän opiskelunsa – mikäli he läpäisevät tentit joka vuosi.

Mari Manninen