05. lokakuuta 1995
Teksti:

Paljon ei saa pisteitä monitoimikone Bello Romanon bongaamisesta Rakkautta&Anarkiaa -festareilta. Tämä Radio Cityn hypermedia ja yksi festivaalin pää-äänenkannattajista on ollut kybällä messissä alusta alkaen jo kahdeksatta vuotta, eikä Bellon draivi ole hiipumassa.
    ”Festari vaatii ihan hillitöntä ennakkosuunnittelua. Se on kuuden tunnin duuni”, Bello kertoo, ja jatkaa kuvailemalla, kuinka hän ensin festari-katologin luettuaan syöttää tietokoneelleen kaikki teatterit ja niiden kiinnostavimmat filmit. Pois rankkautuvat myöhemmin levitykseen tulevat leffat sekä ”draamat, joiden ainoa vetovoima on, että ne kertovat homoista tai lesboista.” Lopulta tietokone on optimoinut parhaimman aikataulun, vaikka se onkin vaatinut ”sydäntaraastavia” valintoja, kun pitäisi olla neljässä näytöksessä samanaikaisesti.

Kiksejä elämään

Töölön kasvatti Bello aloitti elokuvien ahmimisen jo pikkuskidinä 60-luvun lopulla, kun kotiovelta pääsi viidessä minuutissa seitsemään eri teatteriin. Seuraava aste elokuvahulluudessa oli leffa-arkisto, joista Helsingin lisäksi Bello rohmusi Tukholman ja Lontoon vastaavat. Ja kun videot alkoivat niittää elokuvateattereita, kasasi Bello kahden nauhurin ja kymmenen filmin päivävauhdilla omaa arkistoaan. Harrastus huipentui muutama vuosi sitten julkaistuun video-oppaaseen.
Kaikkiaan Bello kertoo saldokseen huimat 8 000 leffaa, ja kun määrä kasvaa vajaan 30:n viikkovauhtia, saattaisi epäillä elämän muuttuvan kokonaan nopealla vauhdilla ohikiitäviksi kuviksi valkokankaalla. ”Elokuvat tarjoavat ehkä enemmän kuin todellisuus, mutta en mä väitä että se on todellisuuspakoa. Ne vaan lisäävät todellisuutta, näyttävät sen hektisempänä, antavat ärsykkeitä ja kiksejä – parantavat fiiliksiä.”

Sami Hyrskylahti