21. syyskuuta 1995
Teksti:

Mitä tekisimmekään ilman valppaita ajan hengen haistelijoita ja tarkkoja nykyhetken tulkkeja? Vaeltaisimme varmaan syvässä tietämättömyyden alhossa, epätoivon erämaassa, juuri syöksymäisillämme ammottavaan rotkoon, josta harhaanjohdettujen avunhuudot kaikuvat sydäntäsärkevästi.
    Vaan ei hätää. Onneksi meitä johdattavat yhteiskuntatarkkailijat, jotka erittelevät tapahtumat ja tarjoilevat viiltävät analyysinsa meille tietämättömille sopivina annoksina. Oikeutettu soihdunkantaja tässä etujoukossa on suomalaisten älyköiden ykkösnimi, toimittaja Tuula-Liina Varis, jonka terävät huomiot ilahduttavat meitä mm. Suomen Kuvalehdessä. Kolumnissaan ”Kirjoituksia kellarista” hän kertoo armottomasti, miten maa makaa tai miten sen pitäisi maata. Taas saamme havaita, kuinka ajattomia ovat 60- ja 70-luvun opit, joiden mukaan teoria on oikeassa, mutta maailma väärässä.
    Hyvä Tuula-Liina! Näytä niille!

    * * *

SK:n numero 35 (1.9.95) on taas yhtä juhlaa kriittisille kansalaisille. Varis on nimittäin ottanut pihtimäiseen otteeseensa Huomattavan Yhteiskunnallisen Epäkohdan eli Ilta=Sanomien tekemän jutun Alkon myyjän asiakkaalle tekemästä ranskalaisten viinien boikottikehotuksesta. Paheksumalla paheksuntaa Varis pääsee luontevasti päivittelemään nykyistä yhteiskunnallista passiivisuutta. Ja taas muistellaan menneitä vuosikymmeniä, jolloin sentään osallistuttiin, otettiin kantaa ja tiedostettiin! 90-luvun nuori voi vain ihailla hiljaa: kyllä ihmiset ovat silloin varmaan olleet eri viisaita.
    Lukijan haukkoessa henkeä verbaalisessa ja älyllisessä ilotulituksessa Varis etenee vauhdikkaasti ajan hengen määrittelyyn. Analyysi on armoton: se haisee. Varis surkuttelee erityisesti, että ”vain kaupallisella manipulaatiolla on korvien väliin vapaa pääsy”.
    Hyvin huomioitu! Tässä on vakava yhteiskunnallinen epäkohta. Kaikenlaiselle manipulaatiolle pitäisikin olla korvien väliin vapaa – ellei jopa pakollinen – pääsy. Mallia tähän saadaan elokuvista ”Kellopeli Appelsiini” tai ”Mantshurian kandidaatti”. Oikeaoppisesta ajattelemisesta voisi säätää vaikkapa lain, jota valvoisi valtiollinen Eettisten maksiimien valvontalautakunta, joka myös päättäisi, mitkä ovat kansalaisille sopivia ajatuksia.

    * * *

Varis hallitsee myös talouden kimurantit kuviot. Samassa kolumnissa hän kuin ohimennen tekee pikasyväanalyysin nykyisen työllisyystilanteen olemuksesta: ”Alan uskoa niihin, joiden mielestä huipputyöttömyyskin on enemmän eettinen kuin taloudellinen ongelma. ” Tuo suhteellisuudentaju, tuo asioiden todellinen oivaltaminen! Realiteetit on nynnyille, intuitio rules! Saman tien voisimme päättää, että kolmen ja puolen sadan miljardin valtionvelka on vain kärpäsenpaska velkatoyotamme tuulilasissa.
    Parhaimman Varis säästää kuitenkin viimeiseksi. Neron lailla, kiertoteitä käyttäen hän onnistuu rakentamaan jutun lopuksi oivaltavan rinnastuksen Iltiksen boikottikehotusta kritisoivan jutun sekä termien ”natsi-ihailu” ja ”verihuuruinen isänmaallisuus” välille. Nehän ovat melkein sama asia, me lukijat emme vain vielä tiedä sitä.
    Varokaa epäkohdat tai päästämme linnun irti! Variksen vaino ei ole harhaa.

Miska Rantanen